Kävi niin, että kaksi vuotta sitten aloitin pitkästyksissäni blogin. Aloitin uhmakkaasti ja päätin, että nyt perkele kirjoitetaan eikä meinata. No, jaksoinhan minä kolme postausta kirjoittaa, ennen kuin into lopahti ja itseinho ja -sensuuri valtasivat areenan.

Nyt on taas kesä. Ja kesäisin sisäinen kirjoittajani tuntuu heräävän arjen horroksestaan. Tänä vuonna se on herännyt oikein uhmakkaana ja palavana, sillä päädyin kesäksi siivoamaan. Nopeasti automaattistunut fyysinen puurtaminen jättää aivot todella nollatilaan, mikä johtaa siihen, että ajatus lentää - välillä vallan liian levottomastikin. Sitä tuntee sekoavansa, kun pyörittelee juttuja päässään. Tulin siihen tulokseen, että nyt sai riittää sensuuri, märehtiminen ja asioiden vaikeaksi tekeminen. Nyt sitten kirjoitellaan, ettei tarvitse vain mössöttää niitä samoja ajatuksia pään sisässä pitkin arkiviikkoa.

Joten olkaa hyvä, seuraavaksi seuraa aivokuraa.