Ulkona sataa, ja mun kesäloma on ihan väärässä päässä kesää tänä vuonna. Ja koska sateella ei viitsi kauheasti ulkona pyöriä, olen erakoitunut tänne omaan Satumaahani. Vaikka oma koti onkin kullan kallis, tulee täällä vähän tylsää, varsinkin kun kaikki muut pitävät lomansa vasta heinäkuussa, kun allekirjoittanut kaupittelee mansikoita supermarkettien tai torien asiakkaille hymyissä suin, parhaillaan ilmeisesti kellon ympäri. Pelkkä löysäily ja virtuaalisurffailu ei kuitenkaan ole parasta lomaviihdettä, joten eilen, kun huudatin kotiteatterista Riston levyä, ajattelin, että nyt täytyy keksiä jotain näperrettävää. Tahdoin ensin maalata tai piirtää, mutta sitten ajatus taitojen ruostumisen tajuamisesta kammotti liikaa. Rahaa ei ole mihinkään ihmeellisyyksiin, joten ajattelin sitten virvoittaa vanhan kirjoitteluharrastukseni ja perustin uuden blogin tänne miljoonien muiden joukkoon, lähinnä vain omaksi ilokseni, omille silmilleni.

 Ja nyt seuraa aivokuraa ja jutustelua, josta ei kannata loukkaantua tai välittää.