Heräsin tänään aikaisin. Olen nyt kaksi tuntia katsellut ja kauhistellut uutisia, dokumentteja ja artikkeleita nykymaailman ilmiöistä. Ei mikään ihme, että ihmiset masentuvat ja saavat hermoromahduksia nykyään enemmän kuin ennen. Köyhyys lisääntyy, rahavarainnot keskittyvät harvoille ja päättäjillä tuntuu olevan mielessä vain tehokkuus ja tuottavuus. Missä on kaikki inhimillisyys, kun asioista päätetään?

Kyllähän tässä alkaa jo itseltäkin mennä usko politiikkaan, kun sekin puolue, mitä itse äänestin, on kääntänyt selkänsä monelle sellaiselle asialle, joiden vuoksi äänestin sitä. Vation päämiehet kaavailevat suuria säästötoimenpiteitä, ja kuten aina ennenkin, taas vaikuttaa siltä, että köyhiä kyykytetään minkä keritään, rikkaiden tietä silotetaan esimerkiksi keventämällä heidän verotustaan ja poistamalla leipäjonot rumentamasta heidän kalliiden asuntojensa näköaloja.

Minusta on ihan oikein moisille massihamstereille, että joskus edes näkevät, millä kustannuksella heidän rikkautensa lisääntyvät. Suomessakaan ihminen ei oikeasti tarvitse yli 3000e palkkoja mihinkään. Varmasti moisella kuukausiansiolla elää jo oikein mukavasti, ainakin minun mittakaavassani. Siitä kuitenkin riittää asumiseen, ravintoon, vaatetukseen ja varmasti jopa kohtuullisiin harrasteisiin ja huveihin. Mutta kukapa sitä kohtuullisuutta enää ajattelisi, kun koko yhteiskunta antaa esimerkin vain voiton ja hyödyn maksimoinnista ja inhimillisyys unohdetaan koulujen ja kuntien yhdistämisen tuoksinnassa.

Juuri inhimillisyys tuntuu koko ajan hupenevan ihmiskunnasta. Internet tuotteistaa käyttäjänsä, kiihtyvä kilpailu inspiroi ihmiset tallomaan ja tönimään toisia tieltään päästäkseen itse nousemaan. Länsimaissa ollaan niin rakastuneita tähän ylitsepursuavaan yltäkylläisyyteen, että koitetaan sivuuttaa se seikka, että me tuotamme esimerkiksi ruokaa enemmän kuin kulutamme, ja syömme paljon enemmän kuin tarvitsemme. Länsimaissa heitetään vuosittain hukkaan varmaan miljoonia tonneja ruokaa, mutta kuitenkaan emme ole valmiita jakamaan edes osaa yltäkylläisyydestämme köyhille maille, jossa ruokaa oikeasti tarvittaisiin. Koulutkin heittävät päivittäin huomattavat määrät lämmintä, koskematonta ruokaa pois vain sen takia, että jotkin hygieniasäädökset estävät antamasta sitä täysin kelvollista valmista ruokaa esimerkiksi köyhemmille kansanosille, kuten työttömille.

En käsitä, mitä järkeä on kulkea näiden järjettömien säännösten, direktiivien ja suhteettomuuksien koreografiaa. Missä on terve järki ja inhimillinen empatia toisia kohtaan ? Miksi tottelemme näitä täysin keinotekoisia ulkoisia järjestelmiä sen sijaan, mitä meihin on koodattu sisään, eli järjen, empatian ja tunteiden järjestelmiä? Juuri tämä nykymaailman yksilöivä trendi on varmasti niiden harvojen maailman raharikkaiden märkä uni, kun yhteisöllisyys ja jakaminen suljetaan pois vaihtoehdoista, ja jokainen joutuu hankkimaan rahaa, ravintoa ja suojaa itselleen ypöyksin.

Esimerkiksi Kuubassahan ihmiset viljelevät naapurustonsa voimin kollektiivisesti ruokaa, ja jakavat sen sadon kypsyttyä. Monessa muussa maassa ihmiset vain kääntävät päänsä pois köyhistä ja nälkäisistä, ja hokevat itselleen, että köyhyys on heidän omaa syytänsä. Ja myhäilevät tyytyväisinä omalle menestykselleen ja sille, että heillä on varaa mässätä ja kasvattaa mahaa.

Oikeesti. Kysynpä vaan, että missä inhimillisyys?